Pihvin paistaminen ei ole vaikeaa, mutta mehukkaan ja täydellisen pihvin aikaansaamiseksi kannattaa ottaa muutama perusasia haltuun. Koostimme hieman vinkkejä, jotta voisit testata eri tapoja ja löytää itsellesi parhaan tavan valmistaa maukkaat pihvit!
Mikä on pihvin oikea paksuus?
Varsinkin sisä- ja ulkofileistä tehtävät pihvit saavat olla hyvinkin paksuja. Leikosta ja valmistustavasta riippuen myös ohuemmille pihveille on paikkansa, joten käydäänpä läpi muutamia vaihtoehtoja ja niille sopivia valmistustapoja. Katso alla oleva video poronfileen oikeaoppisesta kypsentämisestä.
Ohut pihvi (1-2 cm)
Nämä pihvit voi valmistaa käytännössä mistä ruhonosasta tahansa, mutta ne kannattaa kypsentää erittäin kuumassa lämpötilassa mahdollisimman nopeasti, jotta ne eivät pääse kuivumaan. Ne sopivat siis grilliin suoran kypsennyksen menetelmällä tai erittäin kuumalle valurautapannulle. Kypsennä ohuita pihvejä n. minuutin ajan per puoli ja tarjoile suoraan grillistä tai pannulta.
Keskipaksu pihvi (3 cm)
Tämä on ehkä yleisin paksuus pihveissä ja etenkin fileestä leikatut pihvit on turvallisinta leikata tähän paksuuteen, sillä kypsyysasteen määrittäminen on helppoa paistettaessa. Käytä pannulla tai grillissä keskikorkeaa lämpötilaa ja kypsennä pihvejä hieman pidempään, 1½ minuuttia per puoli. Voit toki käyttää myös sous vide -tekniikkaa pihvin esikypsentämiseen.
Paksu pihvi (4-5 cm)
Paksusta mutta kauttaaltaan pinkistä pihvistä tunnistaa hyvän ravintolan ja hyvän kokin. Koska pihvi on paksu, ei sitä saa tasaisen kypsäksi pelkästään pannulla tai grillissä ilman että pinta palaa tai kuivuu, joten suosittelemme esikypsennystä sous vide -menetelmällä tai käänteisen kypsennyksen menetelmää uunissa: esikypsennä pihvejä uunissa n. 125-150°C asteessa ja käytä ne lopuksi pannulla paistaaksesi pihveihin kauniit pinnat. Kannattaa peittää pihvit foliolla uunissa jotta mehukkuus ei pääsisi karkaamaan!
Mitä paloja pihveihin?
Filee on aina varma valinta, mutta myös sisäpaistista saa mureita ja maistuvia pihvejä, usein hieman edullisemmin. Myös etuselkä on nykyisin suosittu osa grillattavaksi ja aina kannattaa kokeilla eri vaihtoehtoja - vain siten löydät oman suosikkisi!
Poron- ja naudanliha ovat hyvin samankaltaisia, mutta pihvejä halajavan kokin tulee kuitenkin tietää ne suurimmat erot jo ennen kypsentämistä. Naudan ollessa suurempi eläin, myös lihassyyt samassa ruhonosassa (kuten sisäfileessä) ovat paksumpia ja harvempia kuin porolla. Luonnollisesti myös kyseisen osan maksimikoko on näiden kahden välillä erilainen.
Rönkä Poron ulkofilepihvi on Kultainen Pippuri -finalisti ja erinomainen raaka-aine juhla-aterioille
Poronliha on myös erittäin vähärasvaista, mikä tulee ottaa paistaessa huomioon: mitä vähärasvaisempi liha, sitä sitkeämpää siitä tulee jos sen kypsentää liian kypsäksi. Suosittelemme jättämään niin naudan- kuin poronlihapihvit mediumiksi, mutta poron ulkofilepihvit eritoten. Pihvin mureus syntyy mehukkuudesta, ja kypsäksi asti paistettu pihvi on luovuttanut suuren osan nesteestään, eikä ole niin mehukas ja pehmeä.
Vähärasvaisuus vaatii myös reilummin voita tai öljyä pannulle. Monet kokit käyttävät niin runsaasti voita, että sitä voi lusikoida pihvin pinnalle kääntämisen jälkeenkin. Voin määrää pannulla ei tule silti säikähtää, sillä sen tehtävä on auttaa ruskistumisessa ja tuoda makua.
